torstai 5. joulukuuta 2013

Mitä kuuluu nyt Tainalle





Päivää , hyvät ihmiset. Pitkästä aikaa.
Jotenkin vaan tänne kirjoittaminen on jäänyt. Ei minulla mitään eläkeläisen kiireitä ole. Tekemistä kyllä on riittänyt. Ja liikunta pitää pään jotenkin kasassa ja mielen suht koht virkeänä.

Tässä itseotetussa vähän epätarkassa kuvassa olen lähdössä Nordean tarjoamalle eläkeläisten lounaalle.
Eteisen pienessä taulussa (kuvassa vasemmalla) lukee : Un jour oui, un jour non.
Siis yhtenä päivänä kyllä , yhtenä päivänä ei.
Sopii moneen tilanteeseen.
Ja kuten sukulaispoika ihan pienenä sanoi: aina on , aina ei.
No, mutta siitä lounaasta. Se tarjoiltiin Vanhassa Pankkisalissa Aleksilla ja mukana oli pääkaupunkiseudun eläkeläisiä. Vain kaksi minulle tuttua. Toinen ihan viimevuosilta, toinen aikaisemmalta ajalta. Juttelimme tietysti niitä näitä ja tunnelma oli leppoisa. Ruoka oli hyvää.
Meille kerrottiin myös pankin eläkeläisten Evergreen-kerhosta. Annoimme sähköpostiosoitteemme , jotta saamme tietoja tapahtumista.
Ensi viikon perjantaina tapaan kolme leidiä. Siis todella kirjoitettuna noin!
Olimme samassa tiimissä monta vuotta ja meistä tuli läheisiä. Nyt vain yksi on enää töissä. Yksi meistä viettää talvet Thaimaassa  , mutta me muut menemme syömään ravintola Salutorgetiin. Sitä ennen vielä töissä oleva ystävämme esittelee meille Senaatintorin konttoria. Se on ilmeisesti kokenut aikamoisen muutoksen. Mielenkiintoista nähdä, koska Museovirasto on aina ollut tosi tiukkana sen  suhteen, mitä siellä saa tehdä.

Mitään uutta harrastusta en ole aloittanut , ja Martoissakin olen ollut mukana vain kerran. Eräs ystäväni patistaa minua opiskelemaan vaikka uutta kieltä, mutta se ei jotenkin ole nyt se juttu. Määrätty haikeus  täyttää mielen välillä. Ehkä tarkkailen näitä mielialojani nykyisin vähän liikaa.
Osaan myös nauttia. Ja olen opetellut toteuttamaan joogaopettajan neuvoa: elä hetkessä.
Pienistä asioista tulee hyvä mieli, kuten istumisesta Ekbergin kahvilassa. Kävin siellä tiistaina. Aivan ihanaa syödä lohikeittoa ja jälkiruoaksi pikku leivos ja hyvää kahvia. Eikä kiirettä minnekään.

On vielä yksi asia, josta haluaisin tänne kirjoittaa. Se on alkoholin käyttö. Mutta se on aikamoinen tabu. Olin äskettäin yhdessä porukassa risteilyllä ja siellä juominen oli ihan älytöntä. Tunsin itseni kummajaiseksi, kun en sunnuntaina ottanut aamiaiseksi olutta ja jägeriä. Mutta ehkä tästä aiheesta lisää toisen kerran. Otin illalla viiniä toki. En ole siis absolutisti.

Mutta nyt on edessä juhla-aika. Tänään mennään katsomaan ja kuuntelemaan Hectoria. Joulu vietetään pikkuporukassa leppeästi.



Hyvä Suomi!







1 kommentti:

  1. Kiva kun kirjoittelit, ehdin jo kaivata! Heti tuli hymy huulille, kun näin päivityksen tulleen. Samalla tavalla, kuin Monnankin kirjoitusten kohdalla. :)

    VastaaPoista