Joogaopettaja antoi meille jokaiselle keväällä lapun , jossa on seuraava teksti:
Pelkää vähemmän, toivo enemmän;
syö vähemmän, pureskele enemmän;
marise vähemmän, hengitä enemmän;
puhu vähemmän; sano enemmän;
vihaa vähemmän; rakasta enemmän;
ja kaikki hyvä tulee osaksesi.
En yleensä ole mikään mietelauseitten ystävä. Ne tuntuvat vähän itsestäänselvyyksien toistamiselta.
Mutta tässä tekstissä on hyviä ohjeita.
Käyn hatha-joogan tunneilla , ja teemana on jooga painonhallinnan tukena. Siksi tuo "syö vähemmän ".
Kesä siis meni. Kaunis, lämmin kesä. Paljon oli tapahtumaa ja tapaamisia ja kaikenlaista juttua.
Meitä oli nuorena kolme tyttöä, jotka olimme aika tiiviisti yhdessä. Nyt tavattiin taas, koska Käpylän Yhteiskoulu (jota minä en käynyt) täytti 75 vuotta. Tarja asuu Englannissa, ja hän tuli Suomeen ihan tätä koulunsa juhlaa varten. Ja toinen nuoruudenystäväni Tuula asuu Suomessa, mutta emme juuri pidä yhteyttä. Tarjan kanssa viestittelemme, jopa kirjoitamme kirjeitä.
Ensin treffit Tarjan kanssa Kluuvikadun Fazerilla. Ja taas kuten ennenkin sama kiva fiilis: ihan kuin olisimme tavanneet eilen viimeksi. Meidän ystävyytemme on alkanut ihan pikkutyttöinä Käpylässä.
Sitten lähdettiin Tuulan luokse lounaalle. Herkullisten ruokien ja juomien ääressä vierähti koko iltapäivä ja alkuiltakin. Juttua riitti, voi hyvänen aika. Kukaan meistä ei ole maan hiljaisia !
Tuulalla oli tallessa kirjeitä, joita olen kirjoittanut aupair-aikanani (syksyllä 1970) Sveitsistä . Niitä en jostain syystä kestänyt lukea. En oikein tiedä miksi.
Saan varmasti Tuulalta lainaksi, jos haluan.
On ollut myös muita kivoja illanistujaisia. En siis voi mitenkäänn sanoa olevani yksinäinen. Mutta kuten viimeksi kirjoitin, joskus pamahtaa päälle se apeus ja haikeus. Mikä ihme vaivaa, kun liikaa pohdin ja huolehdin mahdollisia tulevia huolia. Siis minulle sopii niin hyvin tuo alun ohje "Pelkää vähemmän" ! Ilmeisesti kuitenkin on liikaa aikaa funtsia.
Liikunta on lohtu. Ihan totta. Nyt siis tiistaisin jooga, torstaisin tavallinen hydrobic ja perjantaisin syvänveden hydro. Torstain tuntia vetää tyttäreni ja olematta mitenkään puolueellinen , voin sanoa, että hän on aivan oivallinen ohjaaja. Innostaa ja kannustaa ja on iloinen. Tunnilla jopa nauretaan, kun yritetään tehdä jotain liikettä. Yllättävän vaikeaa ja rankkaa vedessä jumppaaminen.
Näistähän olen puhunut,ja lisäksi se talviuinti ja pitkät vauhdikkaat kävelylenkit.
Ajatukset siis pois itsestä . Vähän laajempaa näkökulmaa maailmaan ja elämään, niin apeus häviää. Lukeminen on tietysti yksi nautinto. Tällä hetkellä luen norjalaisen Karl Ove Knausgårdin toista osaa sarjasta "Taisteluni". Tiivistä tekstiä, tottavie. Hän kuvaa päiväkirjanomaisesti tapahtumia elämässään ja pohtii ja pohtii. Kirja on loistava.
Tässä hän mm sanoo: "Kun lukee iltapäivälehtiä, on kuin kaataisi roskapussin päähänsä."
Miten totta. Minäkin aina päätän, etten osta niitä. Niin ahdistavia ja kamalia juttuja lehdet täynnä.
Seesteistä syksyä vaan kaikille ja reipasta mieltä. Leuka pystyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti