Muutamia ajatuksia

Huhheijaa!
Pankki on päättänyt muistaa meitä eläkkeellejääviä pienellä jos ei nyt ihan kultaisella, mutta lämpimällä kädenpuristuksella : saamme 2 ja puolen kuukauden palkan lähtiessämme .
Iloinen uutinenhan se on. En voi kieltää.
Mutta mutta. Pieni kiukku kuitenkin tuli mieleen. Näin siis houkutellaan vanhoja pois työelämästä.
Minähän olin jo päätökseni tehnyt ja raha tulee kuitenkin Siis hyvä! Mutta tiedän niitäkin, jotka ovat kahden vaiheilla.
Kestääkö kantti sitten jatkaa, kun on oikein rahaa tarjottu .
En tiedä, kaksipiippuinen juttu kaikin tavoin. Maan hallituskin haluaa ,että ihmiset tekisivät töitä vanhemmaksi. Mutta työnantajat pelaavat ihan omaa peliään.

Moni on kysellyt, mitä alan sitten eläkepäivinä tehdä. En osaa vastata En ole tehnyt mitään suunnitelmia.
Ajattelen, että fiiliksen mukaan. Olen yleensä kova suunnittelemaan ja aikatauluttamaan, mutta nyt en.

Ehkäpä Hemulin runo Muumilaakson marraskuu-kirjassa kuvastaa tunnelmiani:

Kysyn, mi on onni -illan hiljaisuutta,
lämmin puristus tassun eikä muuta-
on onni purjehtia poies, jättää rannan muta,
ja meren suuri rauha sielussansa tuta.
Ah, mi on elämämme- se on uni vain,
suuri kumma virta välissä kukkulain.
Polulta eksyn, itseni araks tunnen-
mitä tehdä, kotia löydä kun en?
Elämän moninaisuus painaa niin kuin taakka.
Puristu tassuun, peräsin -odotan siihen saakka.

(koko kirjan ja siis runonkin suomentanut Kaarina Helakisa)

Seuraavaan kertaan.