keskiviikko 10. heinäkuuta 2013




Tässä istun tätini kanssa Ruoveden laivalaiturilla. Ihan tosi kivat pari päivää vietettiin hänen luonaan . Miten sitä säilyisi itsekin niin virkeänä ja iloisena kuin tätini.
Tarjanne-laiva tuli vinossa seilaten kuten aina ennenkin. Lapsuudessa käytiin katsomassa  sitä laivan lipumista  kanavan läpi Visuvedellä.
Se oli suuri tapahtuma, kun mentiin "laivalle".
Käytiin myös Ruoveden kirkossa ja hautausmaalla. Tätini oli oiva opas, hänellä kun on mainio muisti. Tuli taas roppakaupalla suvun historiaa.

Eläkkeellä oloon en ole vielä kyllästynyt. Kävin tänään Oulunkylän Nordeassa vähän kello yhden jälkeen. Nordean verkkosivuilla ei ollut tietoa siitä, milloin siellä voi asioida ihan tavallisissa raha-asioissa. Minulla oli mukana uimaseuramme vierasrahoja, jotka olisin halunnut laittaa seuran tilille. Vaan eipä se onnistunut. Kassapalvelut ovat siis todellakin auki vain 10-13. Huh. Näin se todellisuus iskee, kun olen tiskin toisella puolella! :)
Asioihin saa ihan toisen näkökulman. Ehkäpä pankin johdollekin tekisi hyvää mennä johonkin konttoriin katsomaan, miten se homma hoituu ja miltä se asiakkaasta oikeasti tuntuu. Minä sentään pääsen helposti liikkumaan ja vielä omalla autollakin ylellisesti. Mutta entäpä ihmiset, joilla on vaikea kulkea. No, ensimmäisen turhan käynnin jälkeen tietysti muistaa, mihin aikaan pankista saa rahaa!!
Voi hyvät hyssykät.

Ruovedellä ja Visuvedellä siis muistelin lapsuuden kesiä, taas kerran. Meillähän ei ollut kesämökkiä, vaan matkustettiin sitten tädin ja hänen perheensä luo. Varsinkin veljeni kanssa vietettiin siellä monia kesäpäiviä. Mutta oltiinhan me täällä Stadissakin paljon. Ja silloin käytiin mm Kumpulan maauimalassa. Uitiin niin paljon, että hiukset olivat loppukesästä ihan vihreät. Johtuen kloorivedestä.

Tänään taas kävin Kumpulassa vesijuoksemassa. Eläkeläinen saa 10 kerran lipun 20 eurolla. Mahtavaa. Juoksun jälkeen kävin Pohjolankadun Alepasta (entinen Elanto) ostamassa jäden ja kävelin Peltolantie 14 kohdalle fiilistelemään. Siis vanhan kotitalon. Kävelin pihatietä "pyykkiplaanille" syömään jäden. Wau! Kyllä siinä kentällä vieläkin oli pyykkiteline, mutta 50- ja 60-luvulla ja myöhemminkin siellä oli pyykkiseipäät ja -narut.

Olen joskus aikaisemminkin ajatellut sitä, että olen aika onnellinen kun saan asua lapsuuden maisemissa.