maanantai 2. helmikuuta 2015

Talvipäivän mietteitä

Ennen muinoin , kun vielä kirjoittelin kirjeitä, jouduin aloittamaan tekstin:
Hei, anteeksi, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Niin nytkin ehkä. Mutta olen sellainen ihminen, että en voi kirjoittaa tosta noin vaan. Pitää olla inspiraatio ja kirjoittamisen palo päällänsä.
En suuremmin mieti aihetta, tekstiä tulee sitten kun sen aika on tulla ulos.

Olen tässä viime aikoina miettinyt seuraavaa :
miten onnistuu kontrollifriikin ja vähän hällävälilä-tyypin yhteiselo.
Ei ehkä kovin hyvin.
Jos vaikka ajatellaan pelkästään siisteyskäsitystä, kamala törmäys ja pamaus on heti edessä.
Friikki kulkee rätti kädessä ja korjaa astiat tiskikoneeseen, vaikka toinen vielä syö.
Hälläväli laittaa astiat ja muut paikoilleen sitten "kohta".
Friikki laittaa vaatteet kaappiin eikä jätä tuolin päälle ja tyhjentää heti pyykinpesukoneen, kun taas Hälläväli laittaa pyykit kuivumaan , kun ne jo ovat ihan rypistyneitä pesukoneen rummussa.
Friikki suunnittelee lomamatkaa monta kuukautta etukäteen ja lukee matkaoppaita ja on ihan intona.
Hälläväli ajattelee, että eihän tässä vielä mitään kiirettä ja syyttelee Friikkiä hysteeriseksi.

Friikki tilaisi pihalle siirtolavan ja heittäisi sinne kymmeniä vuosia käyttämättömänä olleet kamat ja muut rojut. Hälläväli on tässä säntillinen: mitään ei voi heittää pois, jos sitä vaikka tarvitaan vielä.
Friikki yrittää opettaa Hälläväliä syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti. Menee nalkuttamiseksi ja korvien sulkemiseksi.
Friikki huutaa pää punaisena porkkana kädessä, lenkkiasu päällä. Painuu ulos ovia paiskoen.Hälläväli syö korvapuustia ja juo kahvia ja haistattaa pitkät. Asettuu mukavasti sohvalle ja avaa telkkarin.
Onneksi fudista tulee aina.

Siitä tulee molemmille hirveä kiristävä rengas pään ympärille.

Paineet kasvavat. Tuleeko Friikistä Hälläväli ? Vai päinvastoin?
Ja kumman pitäisi edes vähän muuttaa elämäntapaansa?
Voiko Friikki asua ja elää sekasotkussa, vai sekoaako lopullisesti? Saako Hälläväli sydänkohtauksen , kun Friikki jäkättää jatkuvasti?

Kumman on helpompi antaa periksi? Vai tarvitseeko edes?
Eikö parisuhteessa molempien pitäisi yrittää? Vai onko se vaan fraasi. Oikeasti jompikumpi vaan luovuttaa.
Varmaan sinä jo tässä vaiheessa ymmärrät, että minähän olen se Rouva Friikki , joka kontrolloi kaikkea. Arvaa vaan, onko raskasta. Olisin paljon mieluummin Hälläväli, ja ottaisin asiat ihan löysin rantein. Ja ennenkaikkea antaisin muitten olla, kuten ovat.
Miten siihen oppii. Voihan sitä pitää "kevytsiistiä". Ne tilat, joissa eniten ollaan, imuroin ja  pidän kunnossa . Suht koht.

Vaan näin ei ole ollut aina. Muistan, kuinka kerran eräs ystäväni kysyi : etkö sä koskaan siivoa?
Ajatella!Missä vaiheessa musta tuli tällainen ? Ja MIKSI?
Paras ratkaisu Friikille ja Hällävälille lienee erillään asuminen. Se on ehkä tarpeen, jotta välit eivät mene kokonaan poikki. Ja molemmat saavat hengähtää silloin tällöin.
Ja vaikka ollaan saman katon alla välillä, on äärimmäisen mukavaa,että telkkareita on kaksi ja tilaa tarpeeksi.

Sitten lopuksi ihan muuta asiaa. Jokin aika sitten liityin takaisin kirkkoon. Sen myötä saan Kirkko ja Kaupunki-lehden. Siinä on paljon hyvää asiaa ja joka numerossa Rukous. Tässä tammikuun lopun numeron teksti:
"Milloin viimeksi pidin
itsestäni hyvää huolta,
hemmottelin
ja peittelin lämpöisesti nukkumaan?
Miksi on helpompi puhua
hellästi toiselle ja toivoa
hänelle kaikkea parasta?
Hyvä Jumala, opeta meitä
rakastamaan myös  itseämme
niin kuin rakastamme
lähimmäistämme."

Talven jälkeen tulee kevät. Nauti olostasi.