Niin se on; kolme työviikkoa jäljellä. Huh.
Olin kirjoittanut tämän vuoden kalenteriini viime joulukuussa 31.5. 2013 kohdalle: eläkkeelle?
Nyt se sitten tapahtuu. Olen jo kutsunut muutamia vanhoja työkavereita eläkekahville. Suurin osa on itsekin jo eläkkeellä. Mietin jo sitäkin, että mitähän teen sinä viimeisenä työpäivänä. Ei kai sentään TÖITÄ! Istun prinsessana kahvihuoneessamme ja otan vastaan puheita ja lahjoja ja nautin huomiosta. Hehheh.
No niin, hyvin se päivä menee.
Luin ruotsalaisesta naistenlehti Feminasta jutun, jossa haastatellaan aivotutkija Katarina Gospicia.Vaikka aivomme näyttävät samanlaisilta kuin 40.000 vuotta sitten, rakastamme edelleen palkitsemista ja teemme kaikkemme, ettei meitä rangaistaisi.
Hänen mielestään on sääli, ettemme käytä paremmin aivojamme. Kiiruhdamme liikaa paikasta toiseen ja tekemisestä toiseen. Tarkistamme kännykkää 120 kertaa päivässä, lähetämme viestejä sängyssä, vessassa, ratikassa. Stressaamme liikaa voidaksemme paremmin.
Sen, ettei koskaan anna aivojen levätä, täytyy vaikuttaa aivotoimintaan jollain tavalla. Ja uni on ehdottoman välttämätöntä.
Tuoko eläkkeellä olo sitten toisenlaisen ajattelutavan? Opinko keskittymään vain yhteen asiaan ja rauhoittumaan , kun ei tarvitse hosua. Toivottavasti. Hidastaminen ja hidastuminen tulee tietysti iän mukana itsestään selvästi. Vai tuleeko? Jos on koko työikänsä hoitanut asiat aina ajallaan, ja mieluiten vähän etuajassa, osaanko luopua tuosta liiasta tunnollisuudesta ja vain antaa olla ?
Aivojen hyvinvointia siis pitää pitää yllä; terveellinen ruoka, tarpeeksi liikuntaa ja ihmisten tapaamista. Ja se uni ja löysäily, aivojen nollaus. Vai tuleeko siitäkin painetta, että osaan olla "oikein" . Uni on ongelma, nukun huonosti ja heräilen . En saa unenpäästä uudelleen kiinni ja alan ajatella ahdistavia juttuja. Siis pelkään ja huolehdin etukäteen! En enää mieti työasioita yöllä. Sitäkin on ollut, varsinkin entisessä työtehtävässäni.
Onneksi nämä viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet rennompia. Minun ei ole tarvinnut jännittää, millä sijalla olen pankkineuvojien (julkisella!) ranking-listalla, eikä esimies ole antanut ikävää palautetta siitä, että en myy tarpeeksi.
Ehkä tärkein tavoitteeni eläkepäiviksi onkin opetella ottamaan rennosti, antaa asioitten mennä omalla painollaan. Eikä minun tarvitse huolehtia ihan kaikesta. :)
Hyvää toukokuuta kaikille. Vuoden kaunein ja ihanin kuukausi.
