sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ensimmäinen blogikirjoitukseni

"On helpompaa jäädä määräaikaisesti lomautetuksi kuin toistaiseksi työttömäksi.Siksi kai jotkut pelkäävät eläkeaikaakin, se kun tuntuu lomalta, joka ei pääty koskaan - vaikka kuolema ratkaisee senkin."
Näin Minna Lindgren kirjoittaa tämän päivän Hesarin kolumnissaan otsikolla "On helpotus tietää kuolevansa".
Vähän asiayhteydestä irrotettuna laitan sen tämän ensimmäisen blogi-juttuni alkuun. Sillä eläkkeellejäämisen tunnoista on aikomus kirjoittaa tämän kevään aikana. Vaikka ehkä päällimmäisenä minulla  onkin nyt sellainen kupliva vapauden tunne, en silti kuitenkaan voi täysin kieltää haikeutta. Yksi elämäni vaihe on lopullisesti ohi, kun jään eläkkeelle.
Mutta niinhän se menee ja luopumiseen on opittava. Sen takia ilmoitin työpaikallakin jo näin hyvissä ajoin. Sekä minulle että esimiehelle ja työkavereille jää aikaa totutella ajatukseen. Heille se tietenkään ei ole niin iso juttu kuin minulle. Vaikka olenkin nyt viimeisen vuoden aikana saanut paljon hyvää ja mieltä lämmittävää kiitosta sekä työpanoksestani että siitä, että olen ihan mukiinmenevä työkaveri.
Ilo ja haikeus siis samalla kertaa. Katsotaan , millaisiksi fiilikset muuttuvat seuraavien kuukausien aikana. Eilen laitoin postiin Vanhuuseläkehakemuksen!! Mikä järkyttävä sana, kun olen nyt 63-vuotias. Vanhus. Minäkö?



4 kommenttia: