sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ajatuksia ennen työviikon alkua

Mitä enemmän pankissa kiristetään ruuvia, sitä tyytyväisempi olen päätökseeni jäädä eläkkeelle. Vaikka vaihdoinkin työtehtävää omasta vapaasta halustani vuosi sitten vähän "kevyempään" työhön, olen silti ihan varma, että nyt on aika päästää irti.
En vaan enää jaksa.
Palavereissa ja muissa keskusteluissa työpaikalla olen jo henkisesti vähän sivussa. Otan kantaa toki asioihin - en osaa olla muuten.
Jotenkin se on vapauttavaa, mutta kyllä se haikeuskin vielä iskee.
Toisaalta on ihanaa katsoa nuorempia työkavereita , jotka jaksavat innostua asioista ja olla niin suurenmoisen kirkasotsaisia. Sellaisia ihmisä tarvitaan työelämässä. 
Heitä vaan pitäisi arvostaa enemmän eikä vaan uhkailla ja pelotella. Niinkuin kauhukseni viimepäivinä on tapahtunut.

Muutenkin, kun luen juttuja työelämästä , ajattelen jo: toi ei koske enää minua.

Sinä, joka luet tätä blogiani. Olisi tosi kiva saada jotain kommentteja. Sinun ei tarvitse olla itse samassa elämäntilanteessa. Kaikki mielipiteet kiinnostavat. Mene vaan tämän tekstin loppuun (tai aikaisempien tekstieni) ja avaa kohta "kommentoi".
Nyt menen nukkumaan. Äskeinen käynti avannossa unettaa aina niin ihanasti.
Kirjoitellaan.

1 kommentti:

  1. Ihanaa kun nyt olet päässyt tuohon fiilikseen, että se eläkkeelle lähtö on onkin pääsemistä! :) Ja kun koko kevään ajan sitä vielä saat odottaa, niin sitten kyllä tuntuu varmasti aivan mahtavalta kun eläkepäivät alkavat! <3

    VastaaPoista